44

voi olla vaikka sitä, että impulsiivisesti lennähtää tapaamaan Suomesta tullutta ystävää San Franciscoon. Tekee sitä mitä tahtoo, eikä miellytä muita. Elämällä on selkeä määränpää, mikä ei välttämättä tarkoita mitään kunnianhimoista eikä taivaita tavoittelevaa. On tärkeintä tietää, että sen haluamansa pystyy ja voi saavuttaa, jos niin haluaa. Toisaalta sen voi jättää myös tekemättä jos siltä tuntuu.

Ihanaa olla tässä iässä. Ihanaa että on ystäviä joita voi tavata, oli se sitten San Franciscossa tai jossain muualla maailmalla.

Lisää San Francisco -raporttia tulossa, kunhan nämä viimeisetkin joulutohinat lakaisen pois alta.

* * * *
My 44th, and I flew to San Francisco to meet up with a friend. To me, that pretty much sums it up what life is in your 40's. The ability to do things impulsively. To have a goal in life, which is not necessarily anything to do with huge ambitions or reaching for the skies. To know that the most important thing is to know that you can and are able, if that is your wish. Or not to do it, if you wish.

I will write more about San Francisco, once I get the last of Christmas preparations out of the way.

New York by night

City that Never Sleeps, sanotaan New Yorkista ja se on varmasti totta. Jos kaipaa yöelämää, klubeja, keikkoja ja sen semmoista, sitä on tässä kaupungissa loputtomiin.

Minua sellainen ei enää kuitenkaan juuri jaksa kiinnostaa. Eniten viihdyn jossakin vanhassa, elämää nähneessä pubissa, jossa ei soi täysillä musiikki eikä tarvitse saada tungoksessa niskaansa toisten drinkkejä. Voi istua rauhassa, tarkastella ihmisiä, imeä itseensä tunnelmaa. Old Town Bar oli juuri sopiva paikka, vuodesta 1892 miltei muuttumaton pubi.

Kävelimme takaisin metroasemalle pitkin öisiä katuja. Paljon ihmisiä liikkeellä, ei yhtään turvaton olo, vaikka sireenit ulvoivat vähän väliä ja hyinen tuuli puhalsi niskaan.

Se siitä New Yorkista sitten. Ehdimme tehdä ja nähdä paljon parissa päivässä, ihan kaikkea en teidän kanssa kuitenkaan jaa. Mukavaa oli, sen voin sanoa. Mielenkiintoinen kaupunki, yllättävän nuorekas ja muuntautuva ilmeeltään, kuin monta pientä kaupunkia yhdellä valtavalla alueella. Takaisinkin voisin mennä, mutta miksikään ykkössuosikiksi tämä ei kyllä noussut, kuten olin epäillytkin.

Sen sijaan seuraavaksi hehkutan teille ehdotonta lempikaupunkiani täällä Yhdysvalloissa, paikkaa johon riensin syntymäpäivän kunniaksi heti New Yorkin reissun jälkeen.

* * * *

They say New York never sleeps, and I can believe that. There are endless choices if you are into nightlife, clubbing, seeing gigs. That's not for me anymore though, I much prefer finding a quiet old pub. The sort of place where you can sit in peace, enjoy your beer, look at people and imagine their lives. Old Town Bar, pretty much unchanged since 1892, was just the right place for that.

This is all for our New York trip then. We saw and did a lot in just two days. I enjoyed New York, may even go back some day, but it did not jump out as my all time favorite kind of place. I had pretty much suspected that too.

However, I will soon continue travel stories with a place that I went to after New York. My favorite city in the US.

Brooklyn

Olin kuvitellut Brooklynin pieneksi pittoreskiksi kaupunkikyläksi, jonka kaduilla on vierivieressä jotain mielenkiintoista katseltavaa.

Väärin.

Brooklyn on valtavan iso kaupunginosa, ja jos jotakin haluaa oikeasti löytää, kannattaa koordinaatit tutkia tarkasti etukäteen. Sen sijaan että lähtee keekoilemaan pitkin katuja, luullen ennen pitkää osuvansa apajille. Kuljimme korttelitolkulla pitkin erästä pääkatua, jossa ei oikestaan ollut mitään muuta kuin asuintaloja. Kun pääsimme kirpparin luo, selvisi että se olikin joulun ajaksi siirretty Manhattanille (hyvin lähelle hotelliamme).

Takaisin Manhattanille siis, kävellen pitkin siltaa. Vaikka silta onkin eräänlainen turistirysä, suosittelen silti tuota kävelypätkää eräänä parhaimpana New York -nähtävyytenä. Sieltä on upeat näkymät Manhattanin suuntaan, ja silta on arkkitehtuurisesti todella kaunis.

Viihdyimme pitkään sillalla, yrittäen ottaa sitä täydellistä me-etualalla-sillankaaret-taustalla -potrettia kuten kaikki muutkin pariskunnat. Saimme monta avuntarjousta, mutta hei, luovuttaako valokuvaaja kameransa muille? No ei tosiaankaan, ei edes vaikka oman käden tuloksena on vääristynyt pallopää ja kuvatausta vähemmän hienosti sihdattuna.

Uptown, downtown - midtown

Ensimmäisenä iltana lähdetään hakemaan musikaalilippuja Midtownista. Suhataan subwaylla, sitä ennen tankataan kirjaimet, linjasuunnat ja pysäkit. Joissakin junissa ainoa tieto pysäkistä on kuskin epämääräinen mutina kaiuttimen kautta, siitä ei edes kielitaitoinen saa välttämättä mitään selvää.

Mies tuijottaa karttaa ja kurtistelee kulmia, sanomatta muutamaan minuttiin sanaakaan. Miettii selvästi optimaalista kulkureittiä ja minä, itse kärsimättömyys, tahtoisin olla matkalla jo. Mikä mättää, puhu jotain, missä me ollaan?

Kyydissä tuppisuina, putkahdetaan maan päälle ja tehdään sovinto ennenkuin riennetään kohti lipputoimistoa halki Midtownin. Tylsin osa kaupunkia, ellei sitten ole ihastunut tavarataloshoppailuun ja kolhoihin pilvenpiirtäjäprofiileihin.

We take the subway to Midtown, to get our tickets for the evening's musical. Before boarding, we read the map, studying the letters, the lines, the stops. On some trains you are hard pressed to understand the driver's mumbling of the stops so it's good to know where you are heading.

He is the patient one, taking time to find the optimal route, switching lines to get there fast. I'm hovering over him, impatiently, not understanding what can take so much time. Come on, say something, where are we going, what's so difficult?

We sit silently on the train, then pop up to see the streets slowly being lit by neons. I apologize, we make up, and head towards the ticket office. To me, this is the most boring part of town, unless you are into skyscrapers and shop-until-you-drop.

Pikkunälkään pastramia

New York ja pastramileivät kuuluvat minusta jotenkin yhteen. Ja kun Katz's Deli, juutalaisista delipaikoista kuuluisin, oli hotelliamme ihan lähellä, söimme siis pastramimme siellä.

Paikka oli ihan tupaten täynnä, ja ihan syystä, pastrami oli loistavan hyvää. Paljon turisteja, jotka arvatenkin etsivät katseellaan sitä pöytää jossa Harry ja Sallykin istuivat.

Sanottakoon nyt kuitenkin vielä että söimme toisetkin pastramileivät, pikkuisessa Pastrami Queenissä Upper East Sidella. Ihan yhtä hyvää (uskallanko sanoa ehkä jopa parempaa) eikä yhtään turistia (paitsi me).

When in New York, you have to have pastrami, don't you?

Katz's Deli, that place made famous by Harry and Sally, was very close to our hotel so we had our pastrami there. The place was packed, and the sandwiches definitely worth a visit.

However, we did have another pastrami sandwich in Pastrami Queen on Upper East side, and dare I say it, I think it was just as good. And definitely less tourists (none except us).

Room 1209 on the Bowery

Siinä se oli, silmien edessä, New York.

Tai oikeastaan vain pieni osa siitä. Sillä se oli niin valtava. En ollut käsittänytkään kuinka suuri.

* * * *

There it was, in front of me, New York.

Or actually, just a small part of it. Because it was really huge, way bigger than I had ever imagined.

Nyt se lähti

Lento huomenissa, tuli persuuksissa.

Olen hävyttömän huonosti ehtinyt perehtyä matkakohteeseen, mutta ainakin nämä pitäisi ehtiä:

-MoMan parhaat maalaukset ja valokuvat, tottakai

-joku näytelmä tai musikaali

-Brooklynin kirpparit

-pastrami sandwich Carnegiessa tai jossain muussa hyvässä juutalaisdelissä

-olut jossain oikein oikein vanhassa tunnelmallisessa pubissa Manhattanilla

-kylpy hotellihuoneen ammeessa..

sekä vapaata kuljailua, ihmettelyä, bongailua... ja nauttimista armaani kyljessä.

Toodeloo, nähdään ensi viikolla taas!

We are flying off tomorrow, I'm crazy busy.

I've had so little time to prepare, but there are some musts in New York. We will catch a play, go see MoMa, browse some Brooklyn fleas, eat a nice pastrami sandwich, grab a beer at a really, really old pub somewhere on Manhattan.

See you again next week!